Viime ystävänpäivänä innostuin pop-up mallista jonka näin jossain nettisivulla.
Tällaisia niistä sitten tuli. Kuvat päältä ja sisältä...
Hengitän sisääni merituulta.
Vapaus, rauhallisuus.
Kuulen sanat, joita kaipasin kauan.
Tiesin tien. En vain uskaltanut kävellä.
Tai en osannut?
Ehkä en ymmärtänyt lähteä
tuntemattomuuden kummitellessa mielessäni.
Kenties liiankin kauan katselin tyhjää horisonttia?
Seurasin elämää sivusta miettien olinko oikeassa.
Epäilin. Viivyttelin.
Peruutin takaisin höyhenien lämpöön.
Kuinka paljon menetinkään!
Pehmeät käteni voisivat olla rakoilla.
Rosoiset ja lian mustaamat.
Vaatteeni kuluneet.
Olisin elänyt.
Voisin seistä tässä,
naururypyt kasvoillani
hengittäen meri-ilmaa.
Miettimättä ...
- Miksi?
8.10.2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti